Sokeripala, pistotulppa, kiinnitysrauta −miten kattovalaisin asennetaan?

Jokaisessa muutossa törmää iänikuiseen ongelmaan: kuinka ihmeessä valaisimet saa kattoon? Ongelma on todellinen ja sen tietää sähköasentajakin. Poimi tästä yleisimmät vinkit kattovalaisimen asentamiseen ja ohjeita lampun värisävyn valintaan!

”Läheskään aina valaisinta ei saa asennettua kattoon ilman fiksailua, jos sen haluaa asentaa tiettyyn asentoon tai korkeuteen. Usein joutuu kiinnittämään tai poraamaan, eikä asennus ole vain yksinkertainen pistotulpan liittäminen. Tämä johtuu siitä, että valaisimia on niin paljon erilaisia! Hankalimpia ovat vanhat vintage-valaisimet, joissa ei ole maadoituksia. Ne ovat taas muodissa”, yrittäjä Marko Metsärinta Sähköasennus Metsärinta Oy:sta tietää.

Tiesitkö? Muuttomaailman sisarpalvelusta Urakkamaailmasta löydät helposti sähköasentajan kodin pieniin tai isompiinkiin sähkötöihin.

Kattovalaisin, jossa on pistotulppa, on kaikista yksinkertaisin asentaa, sillä siihen riittää ns. pistotulppa-asennus, jossa pistoke liitetään valaisinpistorasiaan. Tällaisia on tyypillisesti esimerkiksi uudiskohteissa. Tällainen valaisinpistorasia koukkuineen kestää 15 kg painavan valaisimen.

Erityisen painavia ovat valaisimet, joissa on mukana esimerkiksi jokin tuuletin, joten niitä asennettaessa on hyvä olla tarkkana. Valaisinpistorasioiden mallit vaihtelevat ja on mahdollista, että valaisimessa oleva pistotulppa ei sovi katon valalaisinpistorasian reikiin.

”Valaisimen pistotulpan voi onneksi melko helposti vaihtaa toisenlaiseen. Pistotulppia saa rautakaupoista ja valaisinliikkeistä, mutta jos vaihtaminen ei ole tuttua, luota aina mieluiten ammattilaisen apuun. Sähköasennukset tulee aina tehdä täysin oikein, koska on olemassa sähköiskun vaara”, Marko Metsärinta muistuttaa.

Valaisimen asentaminen sokeripalaan vaatii ruuvimeisselin

”Suosittelen aina valaisimen asentamisen yhteydessä varmistamaan sähköttömyyden sähkömittarilla, joita myydään ihan rautakaupoissakin. Missään nimessä valaisin ei ole asennettavissa katkaisemalla sähköt valonkatkaisijasta, eikä pääkytkimenkään sulku ole sataprosenttisen varmaa. Vain mittaria käyttämällä voi varmistua asennuksen turvallisuudesta” Marko Metsärinta painottaa.

Sokeripala on oikealta nimeltään kytkentärima. Se roikkuu katosta valaisimelle tarkoitetusta reiästä ja siihen menee useita johtoja. Toisella puolella ovat tyhjät johtojen paikat, joihin valaisimessa olevan johdot liitetään. Samanväriset johdot tulevat sokeripalassa vastakkain. Kokonaisuus kiristetään ruuvimeisselillä.

Aivan näin yksinkertainen sokeripalakaan ei kuitenkaan aina ole. Sokeripalan johdot ovat tyypillisesti vaihe eli ruskea johto (L), nollajohto eli sininen johto (N) ja keltavihreä johto eli maajohto. Oikein kytketyssä sähköistyksessä sähkö tulee ruskeaa johtoa pitkin ja poistuu sinistä pitkin.

Lue myös: Kuka asentaisi astianpesukoneen? Lue miten pienet asennustyöt hoituvat muuton yhteydessä.

Eri aikakausina kuitenkin sähköjohdot ovat olleet erivärisiä ja ainakin kolmen tai neljän eri aikakauden sähköjohtoja löytyy vielä asuntokannasta: esimerkiksi ennen 80-lukua tehdyissä asunnoissa sähköjohdot olivat usein vain mustia ja harmaita eli niistä puuttui suojamaadoitusjohdin. Näihin johtoihin törmätessä suositellaan käyttämään suojausluokan 2 valaisinta, joka ei vaadi suojamaadoitusta. Muussa tapauksessa tulee olla yhteydessä sähköalan ammattilaiseen.

Plafondi-valaisimissa on usein oma kytkentärima

Plafondin asennus on usein tavalliselle muuttajalle työläin kattovalaisimen asennus. Plafondissa on yleensä oma kytkentärimansa, johon johdot työnnetään.

Työlästä on erityisesti se, että plafondi vaatii yleensä katon poraamista, jotta valaisimen kiinnitysrauta saadaan kiinni kattoon. Tällöin tarvitaan materiaalin mukaiset kiinnitysvälineet ja porat: betonikattoon tarvitaan iskuporaa ja puukattoon ruuvinväännintä. Kipsikattoon asennettaessa tulee arvioida riittävätkö seinätulppiin kiinnittyvät ruuvit vai tarvitaanko erityiset kipsiruuvit.

”Onnekkainta on, jos voi hankkia valaisimet jo valmiiksi tuttuun tilaan. Silloin voi varmistaa, että valaisinten kiinnitys on paikkaansa sopivaa ja helppoa, sekä esimerkiksi sen, että valaisimen kattokupu on riittävän kokoinen katon reikään nähden”, Marko Metsärinta pohtii.

Minkä värinen lampun pitäisi olla: 3000K vai 4000K?

”Jos talo on vanhan tyylinen, lähtisin lämpimään valosävyyn eli lamppu olisi 3000K. Se toimii mielestäni hyvin esimerkiksi puun kanssa. Moderniin kotiin valitsisin puhtaamman valkoisen sävyn eli lamppu olisi silloin 4000K. Puhtaampi valo toimii myös työtasojen parina ja helpottaa, jos on nähtävä tarkemmin tai näkemisen kanssa on haasteita. Kokonaisuutena valojen väri on kuitenkin aivan itse päätettävissä oleva makuasia!”, Marko Metsärinta vinkkaa.